Kodin omenapuu

Joh. Parviaisen Tehtaat Oy:n omistama Säynätsalon saari Pohjois-Päijänteen äärellä oli esillä julkisuudessa 1900-luvun alkupuolella monella tapaa. Tehtaiden monipuoliset pääasiassa Kaarlo Kortteisen suunnittelemat vanerivalmisteet mainostivat Säynätsaloa maamme rajojen ulkopuolellakin. Noin 1000 asukkaan saariyhteiskunnan muodostuminen omaksi seurakunnaksi ja kunnaksi ei olisi silloin ollut mahdollista ilman Parviaisten merkittävää yhteydenpitoa valtakunnan asioista päättäviin elimiin ja henkilöihin.

Vuonna 1927 vihittiin Hanna Parviaisen lahjoittama Loppiaisaiheinen kirkko. Suomen Sahanomistajien Yhdistyksen toivoman periaatteen mukaisesti hän alkoi parantaa sosiaalisia oloja ja teki myös esimerkillistä työtä puutarha-alalla. Puutarhaharrastuksen alku Säynätsalossa voidaan laskea alkaneen jo vuosista 1915-20, joilloin satakunta lasta pienillä kuokillaan ja lapioillaan raivasivat itselleen keittiökasvipenkkejään. Samoihin aikoihin alkoi ilmestyä kukkapenkkejäkin. Varsinainen jokaisen saaren asukkaan mukaansa tempaava alan harrastus alkoi vasta kun kauppaneuvos Hanna Parviainen alkoi toteuttaa lempiajatustaan: lahjoittaa jokaiselle Säynätsalon perheelle ja Haikan jokaiselle omakotitalolle oma omenapuu, marjapensaat ja kukkaryhmät. Kaikkiaan saarille istutettiin 12 519 tainta, joista omenapuiden taimia oli 477 ja vatun 6 154. Kolmivuotiskauden 1925-1928 aikana kasvi- ja puutarhamaiden pinta-ala kaksi- tai kolmikertaistui. Ajanjakson kruunasi omenapuun taimen saaneille lahjoitettu Kodin omenapuu -taulu.

Tämän säynätsalolaisille lähes pyhäksi esineeksi muodostuneen taulun taustaa. Toisten ihmisten ajatusten, muoto- ja värikuvien, runojen sanakulkujen sekä sävelten rakenteluun ei ulkopuolisella ole mahdollisuutta tunkeutua eikä oikeuttakaan ryhtyä niitä tulkitsemaan. Kodin omenapuun henki huokuu sen syntyyn vaikuttaneiden kautta. Heitä olivat kauppaneuvos Hanna Parviainen (s. 1874), taidemaalari Ester Helenius (s. 1875), runoilija Kaarina Lönn (s. 1896) myöh. Vaher, puutarhuri Lempi Ropponen ja myöhemmin kanttori-urkuri Reino Rönberg (s. 1909).

Hanna Parviaiselle tuli isänsä kuoltua 1900 eräiden maatilojen mm. Jyväsjärven rannalla olevan Sulkulan tilan hoito. Sinne perustettiin suuri puutarha, jonne istutettiin mansikan ja eri lajikkeiden omenapuiden taimia ym. Walter-veljensä sairauden aikana sekä tämän kuoltua 1925 Hanna joutui päävastuuseen mm. Säynätsalon tehtaista. Hänen tavoitteenaan oli parantaa työväestön elämää monin tavoin. Jo aikaisemmin hänen toimestaan oli perustettu lastentarha, yleinen sauna ja pyykkitupa, asuntoja korjattiin ja niiden ympäristöä kaunistettiin jne. Yhtiöllä oli aluksi yhteinen puutarha- ja kotitalousneuvoja Lempi Ropponen Wilh. Schaumanin kanssa. Lempi Ropponen oli vannoutunut omenapuiden puolesta puhuja. ”Ei missään hedelmässä ole niin paljon hyviä asioita kuin omenassa”, oli hänen ajatuksiensa ydin.

Missä ja miten Hanna Parviainen tutustui taidemaalari Ester Heleniukseen (Helleniukseen)? He olivat samanikäisiä, molemmilla oli taipumusta uskonnollisiin liikkeisiin, kumpikin olivat ranskalaisuuden ystäviä eivätkä olleet naimisissa ja yhtäläisyyksiä oli paljon muitakin. Heleniuksen yksi keskeisempiä maalausaiheita olivat kukat. Hänen öljymaalauksia, pastelleja ja guasseja ym. materiaalia sisältävä testamenttikokoelma on Hämeenlinnan Taidemuseossa. Hän syntyi Lapinjärven pastori Heleniuksen 8-lapsiseen perheeseen viidentenä. Nuorena hän keräsi kansanlauluja, pitipä konsertinkin keräämistään lauluista säestäen itseään kitaralla. Mutta ennen kaikkea hän aina piirusti ja vain piirusti siinä määrin, että se herätti jopa paheksuntaa. Hän osallistui ahkerasti sotaorpojen hyväksi 1940-1950-luvuilla tehden paljon lahjoituksia. Mainittakoon, että hän maalasi Hanna Parviaisen muotokuvan, joka luovutettiin Säynätsalon kunnalle 1979. Kodin omenapuu-taulun hän maalasi 1927, ja se painettiin Tillgmanin kirjapainossa.

Hanna Parviainen auttoi monia nuoria taiteilijoita. Ystävänsä Wivi Lönnin veljen tytär Alma Kaarina oli lupaava runoilija, joka oli sanoittanut Säynätsalon 1927 vihityn kirkon vihkiäiskantaatin. Varmaankin tämän perusteella Hanna Parviaisella ei ollut epäilyksen häivääkään, ettei hän pyytänyt tätä kirjoittamaan Kodin omenapuu- tauluun sen henkeä säestävän runon. Tuosta runosta painettiin taulun alaosaan kaksi viimeistä säkeistöä. Omenapuu-taulua jaettaessa annettiin samalla mainittu runo kehystettynä.

Vuonna 1931 tuli juuri Turun kirkkomusiikkikoulusta valmistunut Reino Rönberg Säynätsalon seurakunnan kanttoriksi. Hänen sanotaan olleen mainio laulaja. Jo seuraavana vuonna 23.10.1932 esitettiin Seurojentalolla kantaesityksenä hänen sävellyksensä Kodin omenapuu. Sen esitti Olga Lehtiön johdolla taidokkaasti koululaisten kuoro yksiäänisesti, kuten arvostelu kertoi. Säynätsalosta Rönberg siirtyi 1934 Ruotsinpyhtäälle, jonka kanttorin virasta hän siirtyi eläkkeelle. Hän muutti 1947 nimensä Sajalinnaksi. Hän on säveltänyt mm. lastenlauluja, mutta myös laajempiakin teoksia.
Kodin omenapuu-laulua esitettiin poikkeuksetta jokaiselle lastentarhalaiselle koko 1930-luvun ajan.