Kodin omenapuu

Joh. Parviaisen Tehtaat Oy:n omistama Säynätsalon saari Pohjois-Päijänteellä oli esillä julkisuudessa 1900-luvun alkupuolella monella tapaa. Tehtaiden monipuoliset, pääasiassa Kaarlo Kortteisen suunnittelemat vanerivalmisteet mainostivat Säynätsaloa maamme rajojen ulkopuolellakin. Noin 1000 asukkaan saariyhteiskunnan muodostuminen omaksi seurakunnaksi ja kunnaksi ei olisi silloin ollut mahdollista ilman Parviaisten merkittävää yhteydenpitoa valtakunnan asioista päättäviin elimiin ja henkilöihin.

Suomen Sahanomistajien Yhdistyksen toivoman periaatteen mukaisesti Hanna Parviainen, joka oli tullut Parviaisen tehtaiden johtajaksi 1925, alkoi parantaa tehtaan työläisten sosiaalisia oloja. Vuonna 1927 Säynätsalossa vihittiin hänen lahjoittamansa loppiaisaiheinen kirkko. Tämän lisäksi Hanna teki myös esimerkillistä työtä puutarha-alalla.

Keittiökasvipenkeistä Kodin omenapuuhun

Puutarhaharrastuksen voidaan laskea alkaneen Säynätsalossa jo vuosina 1915-20. Tuolloin satakunta lasta pienillä kuokillaan ja lapioillaan raivasi itselleen keittiökasvipenkkejään. Samoihin aikoihin alkoi ilmestyä kukkapenkkejäkin.

Varsinainen jokaisen saaren asukkaan mukaansa tempaava harrastus alkoi vasta, kun kauppaneuvos Hanna Parviainen alkoi toteuttaa lempiajatustaan: lahjoittaa jokaiselle Säynätsalon perheelle ja Haikan jokaiselle omakotitalolle oma omenapuu, marjapensaat ja kukkaryhmät. Kaikkiaan saarille istutettiin 12 519 tainta, joista omenapuiden taimia oli 477 ja vatun 6 154. Kolmivuotiskauden 1925-1928 aikana saarten kasvi- ja puutarhamaiden pinta-ala kaksin- tai kolminkertaistui.

Ajanjakson kruunasi omenapuun taimen saaneille lahjoitettu Kodin omenapuu -taulu. Taulusta löytyy Ester Heleniuksen komea omenapuuaiheinen maalaus sekä katkelma Kaarina Lönnin runosta.

Omenapuutaulusta on muodostunut säynätsalolaisille lähes pyhä esine. Siihen, kuten moniin muihinkin ihmisten luomiin ainutlaatuisiin kokonaisuuksiin liittyy ajatus luovuuden ja moniulotteisuuden itseisarvosta. Toisten ihmisten ajatusten, muoto- ja värikuvien, runojen sanakulkujen sekä sävelten rakenteluun ei ulkopuolisella ole mahdollisuutta tunkeutua eikä oikeuttakaan ryhtyä niitä tulkitsemaan.

Kodin omenapuun henki huokuu sen syntyyn vaikuttaneiden kautta. Heitä olivat kauppaneuvos Hanna Parviainen (s. 1874), taidemaalari Ester Helenius (s. 1875), runoilija Kaarina Lönn (s. 1896) myöh. Vaher, puutarhuri Lempi Ropponen ja myöhemmin kanttori-urkuri Reino Rönberg (s. 1909). 

"Ei missään ole niin paljon hyvää kuin omenassa"

Hanna Parviaiselle tuli isänsä kuoltua 1900 eräiden maatilojen, kuten Jyväsjärven rannalla olevan Sulkulan tilan hoito. Sinne perustettiin suuri puutarha, jonne istutettiin mm. mansikan ja eri omenapuulajikkeiden taimia.

Walter-veljensä sairauden aikana sekä tämän kuoltua 1925 Hanna joutui päävastuuseen mm. Säynätsalon tehtaista. Hänen tavoitteenaan oli parantaa työväestön elämää monin tavoin. Jo aikaisemmin hänen toimestaan oli perustettu lastentarha, yleinen sauna ja pyykkitupa, asuntoja korjattiin ja niiden ympäristöä kaunistettiin jne.

Yhtiöllä oli aluksi yhteinen puutarha- ja kotitalousneuvoja Lempi Ropponen Wilh. Schaumanin kanssa. Lempi Ropponen oli vannoutunut omenapuiden puolesta puhuja.

”Ei missään hedelmässä ole niin paljon hyviä asioita kuin omenassa”

oli hänen ajatuksiensa ydin.

Innostunut taidemaalari ja Hannan hengenheimolainen

Missä ja miten Hanna Parviainen tutustui taidemaalari Ester Heleniukseen (Helleniukseen)? He olivat samanikäisiä, molemmilla oli taipumusta uskonnollisiin liikkeisiin, kumpikin olivat ranskalaisuuden ystäviä eivätkä olleet naimisissa ja yhtäläisyyksiä oli paljon muitakin. Heleniuksen yksi keskeisempiä maalausaiheita olivat kukat. Hänen öljymaalauksia, pastelleja ja guasseja ym. materiaalia sisältävä testamenttikokoelmansa on Hämeenlinnan Taidemuseossa.

Ester Helenius syntyi Lapinjärven pastori Heleniuksen 8-lapsiseen perheeseen viidentenä. Nuorena hän keräsi kansanlauluja, pitipä konsertinkin keräämistään lauluista säestäen itseään kitaralla. Mutta ennen kaikkea Ester piirusti - jopa niin paljon, että se herätti paheksuntaa. Hän osallistui ahkerasti sotaorpojen hyväksi 1940-1950-luvuilla tehden paljon lahjoituksia.

Ester Heleniuksen maalaama Hanna Parviaisen muotokuva luovutettiin Säynätsalon kunnalle 1979. Kodin omenapuu-taulun hän maalasi 1927, ja se painettiin Tillgmanin kirjapainossa.

Kodin omenapuu, kirj. Kaarina Lönn

Säkeiksi ja säveliksi nuorissa käsissä

Hanna Parviainen auttoi monia nuoria taiteilijoita. Hänen ystävänsä Wivi Lönnin veljentytär Alma Kaarina oli lupaava runoilija, joka oli sanoittanut Säynätsalon kirkon vihkiäiskantaatin. Varmasti siksi Hanna Parviainen ei epäillyt hetkeäkään pyytäessään tätä kirjoittamaan Kodin omenapuu -tauluun sen henkeä säestävän runon. Runosta painettiin taulun alaosaan kaksi viimeistä säkeistöä. Omenapuu-taulua jaettaessa annettiin samalla mainittu runo kehystettynä.

Vuonna 1931 Säynätsalon seurakunnan kanttoriksi tuli juuri Turun kirkkomusiikkikoulusta valmistunut Reino Rönberg. Hänen sanotaan olleen mainio laulaja. Jo seuraavana vuonna 23.10.1932 esitettiin Seurojentalolla kantaesityksenä hänen sävellyksensä Kodin omenapuu. Sen esitti Olga Lehtiön johtama koululaisten kuoro taidokkaasti yksiäänisesti, kuten arvostelu kertoi.

Säynätsalosta Rönberg siirtyi 1934 Ruotsinpyhtäälle, jonka kanttorin virasta hän siirtyi eläkkeelle. Hän muutti 1947 nimensä Sajalinnaksi. Hän on säveltänyt mm. lastenlauluja, mutta myös laajempiakin teoksia.

Kodin omenapuu-laulua esitettiin poikkeuksetta jokaiselle Säynätsalon lastentarhalaiselle koko 1930-luvun ajan.