Säynätsalon 100-vuotisen asutuksen muistomerkki

Rannalta saareen, saaresta rantaan

Selostus teoksesta, sen toteuttamistavasta sekä käytettävistä materiaaleista.

Ehdotus koostuu kahdeksasta vanerista kootusta kehysosasta ja kahdesta pronssifiguurista vanerijalustoineen. Teosehdotukseni sijoittuisi nyt tällä hetkellä (v.1996) rakennettavana olevaan laivarantaan Säynätsaloon.

Vasemmalle puolelle rannalta katsoen tulisi viisi osaa, jotka etenevät noin Fibonaccin sarjan mukaisesti pienemmästä suurempaan – väliin lähelle puistokäytävää sijoittuisi noin 80 cm korkuinen pronssiin valettu figuuri jalustoineen. Sommitellullisesti vasen puoli kuvaa kotia, saapumista, tulemista – oikea puoli mahdollisia kaukomaita, seikkailuja. Kehykset sijoittuvat kuitenkin niin, että liike tavallaan katkeaa ja ”jonon” oikean puoleinen myös pronssinen figuuri jää paikalleen. Teosmateriaaleina ovat siis liimattu vaneri ja pronssi. Puu edustaa ”raameja” paikkakunnan elämälle ja pronssifiguurit kuvaavat ihmisiä, jotka viimekädessä aina tekevät paikan ja luovat hengen – olen halunnut ehdoksessani korostaa tavallisten ihmisten merkitystä. Edelleen kehyksissä kulkevat pronssiset ”kultaiset” pilvet kuin unelmat. Vaneriosien pinnat on tarkoitus lopullisen valmistuksen jälkeen käsitellä pintastruktuuriltaan eläviksi (taltat, vasarat, suorahiomakone, santapaperit) sekä pintakäsitellä sävytetyllä venelakalla (siniharmaata, okraa, hieman vihreää – ei mitään synkkää) ja hioa lakan päällimmäinen kerros mattapinnalle ennen pronssipilvien kiinnittämistä paikalleen. Teosehdotukseni ei ole tarkoitus olla vain perinteinen muistomerkki, vaan myös mahdollisesti samalla ympäristöteos ja siihen kuuluisi neljä istutettua omanapuuta, jos vain suinkin mahdollista.

Mahdollisesti istutettavat omanapuut on merkitty x-kirjaimella ehdotuksen kokonaissuunnitelmaan 1:100. Omenapuut ovat muistona Hanna Parviaisesta ja hänen lahjoittamistaan omenapuista työläisperheille, jotta näiden lapset saisivat terveellisiä ja tarpeellisia vitamiineja. Omenapuut ovatkin sittemmin kulkeneet aivan kuin logoina paikkakunnalla ainakin lasten koulutodistuksissa aikoinaan.

Ohessa suunnitelma kehikon rakenteesta ja betonisista sokkeleista veistososien alle. Betonisokkelit valettaisiin valmiiksi jo ennen osien pystyttämistä lopullisesti paikoilleen ja sinne jätettäisiin tarvittavat kolot, joihin ”kehykset” pudotettaisin ja valettaisin pystytysasentoon kiiloilla tukein. Puukehysten sisällä ovat ruostumattomasta teräksestä tehdyt sidetangot ja mutterit sekä betoniin valettavat jalat.